– Karjalan Jumalat

Karjalan jumalat

Yhä elävät Karjalan jumalat.
Kuin tuulen henkäyksinä koivuissa ja virtojen rannoilla.
Kuin yölintujen lauluna metsissä ja sinisenä väreilynä
Laatokan aalloilla.
Eivät tunne rajoja Karjalan jumalat, vaan alati liikkuvat
vanhoilla paikoillaan, niinkuin aina ovat liikkuneet.

Kun kesäillan hämärä laskeutuu Äänisen ylle, vaeltavat he
rantojen hongistoissa, marjamättäiden yllä ja usvana kallioiden
kupeessa.

Eivät nuku Karjalan jumalat – he valvovat. Juhannusöisin he ihmisiä
lähestyvät taikojaan tehden. Haavan lepattavien lehtien lailla salaperäisesti
eläville kuiskivat. – Karjalan jumalat.

Yhä elävät Karjalan jumalat – kukkina autoteiden varsilla ja käen kukuntana
sankarihaudoilla. Laulujuhlilla piipahtavat ja valkeissa vaatteissansa
kansanjoukkoon sulautuvat – ovat omiensa lähellä.

Vahtivat Karjalaa omat jumalat, Karjalan valgiat jumalat.
Lentävät lintuina Kannaksen yllä, laulavat Suistamon kirkkomaalla-
runonlaulajan ristillä.

Eivät nuku Karjalan jumalat…

Aila Pelkonen

Lukijalle:
Tämä runontapainen on kaikista kirjoittamistani sepityksistä se josta pidän eniten.
Aiheen runoon sain muutamia vuosia sitten lukemastani kirjasta joka käsitteli karjalaisia runonlaulajia ja runokyliä.Tutkin silloin innolla juuri näitä asioita. Myöskin isänpuoleisen sukuni ikivanha karjalais-venäläinen tausta on ollut innoittajana. Sekä kirja nimeltä Panu.
Aila